Yleinen

Onnistu klippauksessa huippugroomi Nina Konkarin vinkeillä!

30.9.2021

Syksyisin ja keväisin Nina kalenteri täyttyy klippauksista ja Ninan kokeneissa käsissä siistin syyslookin on tänäkin vuonna saanut jo huima määrä hevosia.  Lue alta Ninan vinkit onnistuneeseen klippaukseen.

Hevosen klippaaminen on usein ajankohtaista syksyisin, kun talviturkin kasvatus on alkanut, mutta treenit ja runsaanpuoleinen hikoileminen jatkuvat. Paksukarvaisen hevosen kuivattelemiseen kuluu paljon aikaa ja monia loimia. Hikisestä hevosesta olisi hyvä pestä hiet pois lämpimällä vedellä, ettei hiki kuivu hevosen ihoon kiinni ja jää kutittamaan ja aiheuttamaan epämiellyttävää oloa ja jopa iho-ongelmia. Kuivatusloimia täytyy vaihtaa kuivumisprosessin aikana useasti, ettei hevonen saa kylmää lihaksilleen joutuessaan olemaan märkä loimi yllään.

 

Klippaus on usein tarpeellinen ja yksinkertainen rutiinitoimenpide, joka helpottaa hevosen oloa ja omistajan arkea. Klippaus ei estä hikoilua tai välttämättä vähennä sitä ollenkaan, mutta erittäin lyhytkarvainen hevonen sitä vastoin kuivuu erittäin paljon nopeammin. Klipattu hevonen on helppo pitää puhtaana ja todella nopea kuivattaa. Siltä kuuluisalta ”loimirumbaltakin” säästyy, kun pitää hevosen tarpeeksi lyhyessä karvassa hyvin istuvan sekä riittävän paksun loimen kanssa ne ajat vuodesta, kun peseminen ja kuivattelu auringon alla ruohoa syöden ei ole mahdollista.

 

Nykyajan klippauskoneet ovat yleensä aika hiljaisia, kevyitä ja tehokkaita. Kuten monessa muussakin asiassa, ei klippereissäkään halvalla saa hyvää. Koneen tulisi kestää helposti klippaamista kuumumatta ja jumittamatta. Johdottomat mallit ovat usein hieman painavampia, koska akku on koneessa kiinnitettynä, mutta toisaalta turvallisempia, koska johtoa ei tarvitse varoa ja siirrellä koko aikaa. Akkukäyttöiset koneet tulisi aina säilyttää erittäin kuivassa ja lämpimässä, ettei viileä ja kosteahko talli-ilma syö akun kestävyyttä liiaksi. Itse suosin aina johdollisia koneita, sillä johdon vaihtaminen on hyvin yksinkertainen ja nopea korjaustoimenpide, jonka tulisi onnistua jokaiselta sähköasentajalta. Lisäksi paljon klippaaville suosittelen mahdollisimman kevyitä koneita, johdolla tai ilman, sillä tässä hommassa ovat kädet koetuksella.

 

Kaikki hevoset eivät siedä klippauskoneen ääntä tai tärinää, jolloin on aihetta rauhoittaa hevonen toimenpidettä varten. Pelkäävä hevonen kokee tilanteen epämiellyttäväksi, eikä useinkaan ”totu” toimenpiteeseen, jolloin molempien osapuolien turvallisuus kannattaa varmistaa tarvittavalla rauhoituksella. Pitkillä hermoilla ajan kanssa jotkut pelkäävät hevoset voivat tottua koneen ääneen ja tärinään ja antaa klipata itsensä ilman rauhoitustakin. Joissakin tapauksissa jännittyneet hevoset ymmärtävät rentoutua muutaman klippauskerran ja siedätyksen jälkeen toimenpiteeseen, kun huomaavat, ettei siinä ole mitään jännitettävää. Jotkut hevoset eivät lotkauta korvaansakaan ensimmäiselläkään kerralla ja ovat ok toimenpiteen kanssa alusta asti. Tähän voi tietysti vaikuttaa kaikki hevosen aikaisempi käsittely ja luottamus ihmiseen ylipäätään. On ihan normaalia, että pakoeläin ihmettelee koneen surinaa ja tärinää, kaikki hevoset ovat yksilöllisiä.

 

Miten klipataan? No, ainakin ne kohdat, joista hevoset hikoilevat eniten. Leuanalus, kaula, otsa ja niska, kainalot, satulan alta, takajalkojen välistä. Suosin usein kokoklippausta, jolloin karvaa ei jätetä juuri muualle kuin pieni kaistale satulan alle tai ei välttämättä sitäkään. Paljon ulkoileville hevosille saatan jättää jalkoihin karvat, jos tarhan pohja on hyvä ja tarpeeksi kuiva. Kurakeleillä klipatut jalat on helppo pestä ja ennen kaikkea kuivata. Kosteuden mukana ihoon saattaa jäädä epäpuhtauksia, ja pitkäkarvaisissa jaloissa lika ja kosteus ovat todella syvällä ja työlästä kuivattaa. Harvoin tai vähän hikoilevia hevosia auttaa usein jo ns. trace clip eli klippausmalli, jossa karvat ajetaan kaulasta, rinnasta, lavoilta ja osittain vatsan alta. Tällöin hevoselle jää kuitenkin runsaasti karvapeitettä ja omaa lämmönsäätelykykyä eli se ei tarvitse välttämättä niin paksua loimea kuin kokonaan klipattu hevonen.

 

Klippauksessa tärkeintä on tuntea hevosen anatomiaa hieman, ja tutkia myös etukäteen karvapeitteen suuntaa, laatua ja paksuutta. Pään klippaaminen tulee suorittaa erityistä varovaisuutta noudattaen, ettei esim. vahingoita hevosen silmää pään heilahtaessa. Itse klippaan usein pään sivulta keskelle otsaa kohti niin, että pidän aina toista kättä hevosen silmän suojana. Hevonen ei näe suoraan eteensä, jolloin ne saattavat säikähtää tai jännityä enemmän suoraan edessä liikkuvasta koneesta. Hevosen edessä (varsinkin jakkaralla) seisominen on vaarallista, jos hevonen sattuukin säikähtämään ja liikkumaan äkkiarvaamatta klippaajaa kohti. Kannattaa valita usein paikka, joka on hieman hevosen sivulla, jotta pääsee tarvittaessa väistämään. Hevosen päässä on paljon kulmia, kuoppia ja kohoumia, jotka voivat olla haastavia. Peukalon päällä voi hieman venyttää nahkaa eri suuntiin mm. poskiluiden kohdalla tai silmien päällä, jotta saa siistimpää ja tasaisempaa jälkeä. Hevosen ripsiä tai tuntokarvoja silmän päältä ja turvasta ei ole syytä leikata pois, niillä on tarkoituksensa. Hevosen leuan alla ja kainaloissa on usein löysää nahkaa, jolloin päätä tai jalkoja kannattaa nostaa ylöspäin niin, että iho kiristyy eikä terillä tule tökkineeksi herkkiä alueita. Kaulassa, jaloissa ja ryntäissä on hevosilla usein pyörteitä, jolloin tulee katsoa oikea leikkaussuunta niin, että se on aina vastakarvaan mahdollisimman siistin ja tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Pienemmällä koneella on helpompaa klipata pikkutarkkuutta vaativat kohdat, kuten esimerkiksi pää ja jalat, varsinkin etupolvien ja kintereen alapuolilta. On tärkeää muistaa öljytä klipperin terät säännöllisesti, noin 10-15 minuutin välein kitkan ja kuumentumisen välttämiseksi.

 

Ennen klippausta hevosen tulisi olla mahdollisimman puhdas, jos ei pesty niin todella huolellisesti harjattu vähintään. Kaikki lika; mm. hiekka ja hiki tylsyttävät klippauskoneen teriä. Tylsillä terillä klippaaminen on ikävää puuhaa niin hevoselle kuin klippaajallekin. Ennen klippausta olisi hyvä tunnustella hevonen läpikotaisin, jotta huomaa mahdolliset haavat, vanhat haavat, ruvet ja muut ihomuutokset ennen klippausta ja osaa varoa niitä kohtia. Klippauksen jälkeen olisi myös suositeltavaa pestä tai vähintään harjata huolellisesti koko hevonen niin, etteivät irtokarvat jää kutittamaan ihoon. Klipatulle hevoselle laitetaan vain sisäpuolelta liukaspintaisia loimia, ettei loimi jää aiheuttamaan kitkaa ja hankaumia hevoselle. Kaikille hevosille klippaukseen katsomatta tulisi käyttää vain kunkin hevosen rakenteeseen sopivasti istuvia, puhtaita loimia. Kuivunut hiki ja lika loimen sisäpinnassa lisää hankaumien riskiä. Samoin huonosti istuva loimi. Jos tulee tarvetta käyttää useampaa loimea päälleikkäin, on loimien istuvuudesta huolehdittava vielä tarkemmin. Mitä vähemmän solkia ja kiinnityksiä edessä ja ristivöitä vatsan alla, sen parempi. Tilanteissa, joissa olen joutunut käyttämään useampaa loimea, valitsen alimmaiseksi ns. underblanketin, jossa on vain yksi solki edessä. Underblanketin päällä pidän kaulalle tulevaa vilttiä tai peittoa, jossa ei ole mitään solkia ja lopuksi ”paketti” laitetaan kiinni pääliloimella, jossa on ristivyöt ja normaali kiinnitys edestä. Jalkalenkkejä en käytä koskaan, hyvin istuva loimi pysyy paikoillaan mainiosti vain häntälenkillä.

 

Muistutukseksi vielä; klipatulla hevosella ei ole omaa lämmönsäätelykykyä. Sillä tulee olla kuhunkin tilanteeseen sopiva loimi aina kun se ei tee töitä. Klipattu hevonen on kuitenkin helppohoitoinen ja kaunis katsella. Kesäaikaan en yleensä klippaa hevosia, jos ja kun ne on helppo huuhdella ja kuivattaa jokaisen hikoilun jälkeen. Tarkka hevosen hoitaja/omistaja siistii kyllä säännöllisesti hevosensa mm. korva- ja vuohistupsut sekä niska- ja säkäsiilit ilman varsinaista klippausta ja niiden välissä.

Ja tässkin harjoitus tekee mestarin eli rohkeasti vaan treenaamaan!

Nina